Revised Common Lectionary (Complementary)
102 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.
2 Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
3 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
4 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
6 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
8 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
9 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
10 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
12 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
13 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
14 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.
7 Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.
8 Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.
9 Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta,
10 niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.
11 Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa;
12 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.
44 Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa, niinkuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen kaavan mukaan, minkä Mooses oli nähnyt.
45 Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä. Näin oli Daavidin päiviin saakka.
46 Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle.
47 Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi.
48 Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta:
49 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani?
50 Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?'
51 Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin.
52 Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,
53 te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet."
54 Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
55 Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
56 ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".