Beginning
4 Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä.
2 Sillä minä annan teille hyvän neuvon, älkää hyljätkö minun opetustani.
3 Olinhan minäkin isäni poika, hento ja äitini ainokainen.
4 Ja isä minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää.
5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
6 Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa.
7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
8 Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet;
9 se panee päähäsi ihanan seppeleen ja lahjoittaa sinulle kauniin kruunun."
10 Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät.
11 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.
12 Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu.
13 Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.
14 Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle.
15 Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse.
16 Sillä eivät he saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet.
17 Niin he syövät leipänään jumalattomuutta, juovat viininään väkivallan tekoja.
18 Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
19 Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.
20 Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.
21 Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;
22 sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.
23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
24 Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.
25 Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.
26 Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat.
27 Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.
5 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 Armas peura, suloinen vuorikauris - hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
6 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;
2 jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,
3 niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;
4 älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.
5 Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.
6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
7 Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
8 se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
10 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
11 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
12 Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,
13 silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,
14 kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.
15 Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.
16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,
24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.
26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?
28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.
30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?
31 Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.
32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
35 Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.