Revised Common Lectionary (Semicontinuous)
75 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu.
2 Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan.
3 "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.
4 Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." Sela.
5 "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.
6 Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."
7 Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,
8 vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.
9 Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.
10 Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
11 Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.
41 (41:2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
2 Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
3 En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
4 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
5 Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
6 Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
7 Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
8 Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
9 Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
10 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
11 Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
13 Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
14 ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän";
15 ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.
16 Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.
17 Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla,
18 että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.
19 Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,
20 jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.