Revised Common Lectionary (Semicontinuous)
104 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
39 (38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
2 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
3 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
4 (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
5 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
6 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
7 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
8 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
9 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
10 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
11 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
12 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
13 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
14 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
15 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
16 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
17 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
18 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
19 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
20 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
21 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
22 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
23 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
24 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
25 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
26 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
27 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
28 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
29 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
30 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
31 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
33 (39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
34 (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
35 "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"
36 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
37 "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;
38 (40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."
24 Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.
25 Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi.
26 Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee.
27 Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
28 Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani;
29 ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,
30 niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.