Revised Common Lectionary (Semicontinuous)
55 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi.
2 Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.
3 Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,
4 koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.
5 Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
6 Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.
7 Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
8 Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.
9 Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.
10 Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.
11 Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.
12 Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.
13 Sillä ei minua herjaa vihollinen - sen minä kestäisin - eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni - hänen edestään minä voisin lymytä;
14 vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,
15 jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
11 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?
3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?
4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.
5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan
6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.
7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?
8 Se on korkea kuin taivas - mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela - mitä voit ymmärtää?
9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.
10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?
11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.
12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.
13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa -
14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi -
15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.
16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.
18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet - käyt turvallisesti levolle,
19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.
20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."
10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
16 Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?