Revised Common Lectionary (Complementary)
115 Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
2 Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"
3 Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4 Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5 Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
6 Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
7 Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
8 Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
9 Israel, turvaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
10 Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
11 Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
12 Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
13 hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
14 Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
15 Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
17 Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
18 Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!
8 Ja Herra sanoi minulle: "Ota iso taulu ja kirjoita siihen selkeällä kirjoituksella: Maher-Saalal Haas-Bas.
2 Ja minä otan itselleni luotettavat todistajat, pappi Uurian ja Sakarjan, Jeberekjan pojan."
3 Sitten minä lähestyin profeetta-vaimoani, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Niin Herra sanoi minulle: "Pane hänelle nimeksi Maher-Saalal Haas-Bas.
4 Sillä ennenkuin poika oppii sanomaan: 'isä' ja 'äiti', viedään Damaskoon tavarat ja Samarian saalis Assurin kuninkaan eteen."
5 Ja Herra puhui jälleen minulle ja sanoi:
6 "Koska tämä kansa halveksii Siiloan hiljaa virtaavia vesiä ja iloitsee Resinin ja Remaljan pojan kanssa,
7 niin katso, sentähden Herra antaa tulla heidän ylitsensä virran vedet, valtavat ja suuret: Assurin kuninkaan ja kaiken hänen kunniansa; se nousee kaikkien uomiensa yli ja menee kaikkien äyräittensä yli,
8 ja se tunkeutuu Juudaan, paisuu ja tulvii ja ulottuu kaulaan saakka. Ja levittäen siipensä se täyttää yliyltään sinun maasi, Immanuel."
9 Riehukaa, kansat, kuitenkin kukistutte; kuulkaa, kaikki kaukaiset maat: sonnustautukaa, kuitenkin kukistutte; sonnustautukaa, kuitenkin kukistutte.
10 Pitäkää neuvoa: se raukeaa; sopikaa sopimus: ei se pysy. Sillä Jumala on meidän kanssamme.
11 Sillä näin sanoi minulle Herra, kun hänen kätensä valtasi minut ja hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä:
12 "Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa salaliitoksi sanoo; älkää peljätkö, mitä se pelkää, älkääkä kauhistuko.
13 Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa.
14 Ja hän on oleva pyhäkkö, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille.
15 Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat, monet kiedotaan ja vangitaan.
27 Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua".
28 Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä.
29 Ja Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan; ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan.
30 Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?"
31 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
32 En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen."