Old/New Testament
6 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;
2 jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,
3 niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;
4 älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.
5 Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.
6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
7 Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
8 se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
10 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
11 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
12 Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,
13 silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,
14 kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.
15 Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.
16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,
24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.
26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?
28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.
30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?
31 Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.
32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
35 Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.
7 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.
2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.
3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.
4 Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.
6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,
7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.
8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin
9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.
10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.
11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;
12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.
13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:
14 "Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.
15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.
16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.
17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.
19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.
20 Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."
21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:
22 äkkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,
23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.
25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.
26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.
27 Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas tuonelan kammioihin.
2 Olin nimittäin mielessäni päättänyt, etten tullessani teidän tykönne taas toisi murhetta mukanani.
2 Sillä jos minä saatan teidät murheellisiksi, niin eihän minua voi saada iloiseksi kukaan muu kuin se, jonka minä olen murheelliseksi saattanut.
3 Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.
4 Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.
5 Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi.
6 Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut;
7 niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.
8 Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan;
9 sillä sitä varten minä kirjoitinkin, että saisin nähdä, kuinka te kestätte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaiset.
10 Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin; sillä mitä minä olen anteeksi antanut - jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa - sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,
11 ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat.
12 Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa,
13 mutta minä en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sentähden sanoin heille jäähyväiset ja lähdin Makedoniaan.
14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:
16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
17 Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.