Old/New Testament
3 Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni;
2 sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.
3 Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun,
4 niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä.
5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.
7 Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.
8 Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.
9 Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta,
10 niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.
11 Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa;
12 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.
13 Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon.
14 Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi.
15 Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa.
16 Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia.
17 Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni.
18 Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.
19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.
20 Hänen toimestansa syvyydet kuohuivat esiin, ja pilvet pisaroivat kastetta.
21 Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi, säilytä neuvokkuus ja taidollisuus,
22 niin ne ovat elämä sinun sielullesi ja kaunistus sinun kaulaasi.
23 Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi.
24 Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea.
25 Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää.
26 Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni.
27 Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit.
28 Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on.
29 Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän luottavaisesti luonasi asuu.
30 Älä riitele kenenkään kanssa syyttä, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt.
31 Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse;
32 sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava.
33 Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa.
34 Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon.
35 Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä.
4 Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä.
2 Sillä minä annan teille hyvän neuvon, älkää hyljätkö minun opetustani.
3 Olinhan minäkin isäni poika, hento ja äitini ainokainen.
4 Ja isä minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää.
5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
6 Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa.
7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
8 Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet;
9 se panee päähäsi ihanan seppeleen ja lahjoittaa sinulle kauniin kruunun."
10 Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät.
11 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.
12 Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu.
13 Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.
14 Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle.
15 Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse.
16 Sillä eivät he saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet.
17 Niin he syövät leipänään jumalattomuutta, juovat viininään väkivallan tekoja.
18 Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
19 Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.
20 Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.
21 Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;
22 sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.
23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
24 Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.
25 Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.
26 Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat.
27 Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.
5 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 Armas peura, suloinen vuorikauris - hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.
2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.
6 Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
7 koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
8 Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,
9 ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.
10 Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,
11 kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.
12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
13 Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän
14 - niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään - että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.
15 Ja tässä luottamuksessa minä aioin ensin tulla teidän tykönne, että saisitte vielä toisenkin todistuksen minun suosiostani,
16 ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan.
17 Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä "on, on", että "ei, ei"?
18 Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei".
19 Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on".
20 Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
21 Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,
22 joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.
23 Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon;
24 ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.