Old/New Testament
38 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
2 "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
5 Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
12 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,
13 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
14 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;
15 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
16 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
18 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
19 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
20 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
21 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!
22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
24 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?
25 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
26 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,
27 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?
28 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?
29 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
30 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.
31 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?
32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?
33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
34 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?
35 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?
36 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?
37 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,
38 kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"
39 (38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
2 kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
3 Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
4 (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
5 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
6 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
7 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
8 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
9 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
10 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
11 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
12 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
13 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
14 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
15 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
16 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
17 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
18 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
19 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
20 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
21 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
22 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
23 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
24 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
25 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
26 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
27 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
28 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
29 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
30 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
31 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
33 (39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
34 (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
35 "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"
36 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
37 "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;
38 (40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."
40 (40:6) Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
2 "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
3 Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?
4 Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?
5 Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.
6 Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.
7 Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.
8 Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.
9 Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.
10 Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
11 Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
12 Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
13 Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
14 Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
15 Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
16 Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
17 Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
18 Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
19 Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?
20 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
21 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
22 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
23 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
24 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
25 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
26 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
27 (40:32) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
28 (41:1) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
16 Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen.
2 Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää.
3 Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.
4 Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet.
5 Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä.
6 Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa.
7 Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä.
8 Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen.
9 Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä".
10 Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia.
11 Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin,
12 ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä.
13 Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
14 Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
15 Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä.
16 Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.
17 Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien".
18 Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.
19 Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen.
20 Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: "Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia
21 ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia".