Chronological
25 Daavidin virsi. Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni,
2 Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.
3 Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.
4 Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.
5 Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.
6 Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.
7 Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.
8 Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle.
9 Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.
10 Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.
11 Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.
12 Kuka on se mies, joka Herraa pelkää - sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.
13 Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
14 Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa.
15 Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.
16 Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.
17 Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani.
18 Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.
19 Katso minun vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla.
20 Varjele minun sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä sinuun minä turvaan.
21 Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua, sillä sinua minä odotan.
22 Jumala, vapahda Israel kaikista ahdistuksistansa.
29 Daavidin virsi. Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.
2 Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa.
3 Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä.
4 Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti.
5 Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit.
6 Hän hypittää niitä niinkuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia niinkuin nuorta villihärkää.
7 Herran ääni halkoo tulen liekit.
8 Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan.
9 Herran ääni saattaa peurat poikimaan, se raastaa paljaiksi metsät. Ja kaikki hänen temppelissänsä sanoo: "Kunnia!"
10 Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti.
11 Herra antaa kansallensa väkevyyden, Herra siunaa kansaansa rauhalla.
33 Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää.
2 Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.
3 Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.
4 Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.
5 Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta; maa on täynnänsä Herran armoa.
6 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.
7 Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.
8 Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
9 Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.
10 Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet.
11 Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.
12 Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!
13 Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset;
14 asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita,
15 hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.
16 Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa.
17 Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.
18 Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
19 pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.
20 Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.
21 Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.
22 Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun.
36 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi.
2 Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.
3 Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.
4 Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on.
5 Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa.
6 Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.
7 Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
8 Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.
9 Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.
10 Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.
11 Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.
12 Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako.
13 Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.
39 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.
2 Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."
3 Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.
4 Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.
5 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
6 Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
7 Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
8 Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
9 Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.
10 Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.
11 Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.
12 Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
13 Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.
14 Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.