Beginning
120 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.
2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.
3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?
4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!
5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!
6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.
7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.
121 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6 Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
122 Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".
2 Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;
3 sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,
4 jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.
5 Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.
6 Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.
7 Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.
8 Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.
9 Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.
123 Matkalaulu. Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut.
2 Katso, niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes hän armahtaa meitä.
3 Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen. Sillä kylliksi olemme jo saaneet ylenkatsetta.
4 Sielumme on jo kyllänsä saanut suruttomien pilkasta, ylpeitten ylenkatseesta.
124 Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme - näin sanokoon Israel -
2 ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,
3 niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;
4 niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;
5 niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.
6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.
7 Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.
8 Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
125 Matkalaulu. Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti.
2 Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa, nyt ja iankaikkisesti.
3 Sillä jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa, että vanhurskaat eivät ojentaisi käsiänsä vääryyteen.
4 Anna hyvää hyville, Herra, ja oikeamielisille.
5 Mutta jotka poikkeavat mutkaisille teilleen, ne Herra hukuttakoon yhdessä väärintekijäin kanssa. Rauha Israelille!
126 Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.
2 Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".
3 Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.
4 Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.
5 Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.
6 He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.
127 Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.
2 Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.
3 Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.
4 Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.
5 Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.
128 Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä.
2 Sinä saat nauttia kättesi ansion; onnellinen sinä, sinun käy hyvin!
3 Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä.
4 Sillä katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää.
5 Siunatkoon Herra sinua Siionista, niin sinä saat kaikkina elinpäivinäsi nähdä Jerusalemin onnellisena,
6 saat nähdä lastesi lapset. Rauha Israelille!
129 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti - näin sanokoon Israel -
2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.
3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.
4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.
5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.
6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,
7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.
8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."
130 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
2 Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
4 Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
5 Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
6 Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.
7 Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.
8 Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.
131 Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät.
2 Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa.
3 Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.
132 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."