Beginning
36 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi.
2 Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.
3 Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.
4 Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on.
5 Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa.
6 Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.
7 Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.
8 Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.
9 Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.
10 Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.
11 Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.
12 Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako.
13 Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.
37 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
38 Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.
2 Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
3 Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
4 Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
5 Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
6 Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
7 Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
8 Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
9 Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
10 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
11 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt.
12 Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
13 Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
14 Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
15 Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
16 Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
17 Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
18 Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
19 sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
20 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
21 jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
22 Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
23 Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
39 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.
2 Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."
3 Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.
4 Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.
5 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
6 Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
7 Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
8 Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
9 Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.
10 Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.
11 Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.
12 Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
13 Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.
14 Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.