Jonás 2
La Biblia de las Américas
Oración de Jonás
2 [a]Entonces oró Jonás al Señor su Dios desde el vientre del pez(A), 2 y dijo:
En[b] mi angustia clamé al Señor(B),
y Él me respondió.
Desde el seno[c] del Seol[d] pedí auxilio,
y tú escuchaste mi voz(C);
3 pues me habías echado a lo profundo,
en el corazón de los mares,
y la corriente me envolvió[e](D);
todas tus encrespadas olas y tus ondas pasaron sobre mí(E).
4 Entonces dije: «He sido expulsado de delante de tus ojos(F);
sin embargo volveré a mirar hacia tu santo templo(G)».
5 Me rodearon las aguas hasta el alma,
el gran abismo me envolvió[f](H),
las algas se enredaron a mi cabeza.
6 Descendí hasta las raíces de los montes(I),
la tierra con sus cerrojos me ponía cerco para siempre(J);
pero tú sacaste de la fosa[g] mi vida(K), oh Señor, Dios mío.
7 Cuando en mí desfallecía mi alma(L),
del Señor me acordé(M);
y mi oración llegó hasta ti(N),
hasta tu santo templo(O).
8 Los que confían en vanos ídolos[h](P)
su propia misericordia abandonan,
9 mas yo con voz de acción de gracias
te ofreceré sacrificios(Q).
Lo que prometí, pagaré(R).
La salvación es del Señor(S).
10 Entonces el Señor dio orden al pez(T), y este vomitó a Jonás en tierra firme.
Joonan 2
Raamattu 1933/38
2 Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä.
2 Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä
3 ja sanoi: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni.
4 Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.
5 Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.
6 Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni.
7 Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.
8 Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.
9 Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.
10 Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus."
11 Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.
Jonah 2
King James Version
2 Then Jonah prayed unto the Lord his God out of the fish's belly,
2 And said, I cried by reason of mine affliction unto the Lord, and he heard me; out of the belly of hell cried I, and thou heardest my voice.
3 For thou hadst cast me into the deep, in the midst of the seas; and the floods compassed me about: all thy billows and thy waves passed over me.
4 Then I said, I am cast out of thy sight; yet I will look again toward thy holy temple.
5 The waters compassed me about, even to the soul: the depth closed me round about, the weeds were wrapped about my head.
6 I went down to the bottoms of the mountains; the earth with her bars was about me for ever: yet hast thou brought up my life from corruption, O Lord my God.
7 When my soul fainted within me I remembered the Lord: and my prayer came in unto thee, into thine holy temple.
8 They that observe lying vanities forsake their own mercy.
9 But I will sacrifice unto thee with the voice of thanksgiving; I will pay that that I have vowed. Salvation is of the Lord.
10 And the Lord spake unto the fish, and it vomited out Jonah upon the dry land.
